Repun tyhjennystä

Joitakin vuosia sitten istuskelin luonnon keskellä kahden vanhemman rouvan kanssa. Evästelimme ja jaoimme elämää ja ajatuksia. Kesken keskustelun toinen heistä kysyi minulta, olenko muistanut tyhjentää reppuani. Siihen perään hän totesi, että oman repun sisällön tarkastelu ja sen tyhjennys kannattaisi tehdä aika ajoin; askel on paljon kevyempi, kun ylimääräinen ja turha kuorma on hartioilta pois. 

Matkan varrella reppuun tulee haalittua kaikenlaista - ja kun sisälle ei enää mahdu, ulkopuolellekin kiinnitellään erilaisilla viritelmillä roikkumaan monenlaista kampetta. Mitähän kaikkea sieltä omasta repusta mahtaakaan löytyä? Joitakin asioita on saatettu painaa ihan tietoisestikin repun pohjalle, eikä reppua ole koskaan tullut tyhjennettyä pohjaa myöten. Siellä saattaa olla anteeksiantamattomuutta tai katkeruutta kanssakulkijoita kohtaan; epäonnistumisia ja virheitä, jotka ovat jääneet painamaan mieltä tai tuoneet häpeää; pelkoa maailman tilanteesta, johon ei voi itse vaikuttaa; ylivastuullisuutta muiden elämästä ja väsymystä toisten kaatamasta painolastista; ahdistusta ja kipua lapsuuden tai nuoruuden aikaisista tapahtumista, joita ei ole vielä käsitellyt.

Oletko tietoinen, mitä kaikkea kannat mukanasi`?
Oletko kantanut harteillasi jo kauan jotain, jonka olisit jo aikoja sitten voinut heittää pois?
Milloin viimeksi käänsit reppusi ylösalaisin ja tyhjensit sen perin pohjin?

Tärkeää olisi tosiaan välillä pysähtyä tarkastelemaan, mitä omasta repusta löytyy ja mitä sieltä voisi heittää pois. 

Mutta.

Yhtä tärkeää on myös pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Ehkä oma reppu ei tunnu kovinkaan painavalta ja askel tuntuu keveältä, mutta vieressä tallaava kaveri saattaakin tuskailla reppunsa kanssa ja on musertumassa taakkansa alle. Jokainen tarvitsee joskus auttavaa kättä, kuuntelevia korvia tai rohkaisevia sanoja. Jos et itse pysty tai osaa auttaa, etsi joku, joka voisi auttaa.
Auta miestä mäessä, älä sen alla.

Toivotan kaikille rakentavia repun tyhjennyshetkiä ja kevyempiä askeleita!